Sinne oli saapunut matkustaja, joka
aikoi Baseliin ja poikkesi majataloon yöksi. Parittelijoita
ja irstaita naisia ei ole. 1509 Noyonissa, Picardien maakunnassa
Pohjois-Ranskassa. Tähän kirjaan, raamattuun, oli hän isänmaassaan
tutustunut ja Lutherin kautta oppinut sitä ymmärtämään. Edelleen oli Kalvin, kuten hän
itsekin myöntää, arka ja vaaroja väistelevä luonteeltaan. Tällainen oli esim. -- Totuuden todistajain parvi painoi yhä
raskaammin häntä, kunnes hän antausi. Pelkäämättä ja epäröimättä
astui hän eteenpäin. "Kun sinä kerran palajat, niin vahvista
veljiäsi" (Luuk. 22: 32). (Room. 8.) (Hepr. 9: 44.) Siellä toivoi hän saavansa hurskasten
oppineiden miesten seurassa antautua rauhassa jumaluusopillisiin
tutkimuksiinsa. Siitä alkaa länsimaisessa
kirkkohistoriassa uusi jakso. Sillä se
ei ole meidän, vaan elävän Jumalan ja hänen Kristuksensa. 1535." Kalvin pysyi
kuitenkin koko elämänikänsä kirjeenvaihdossa ruhtinattaren kanssa,
varoittaen ja vahvistaen häntä. "Menin
Italiaan", sanoi hän usein, "mennäkseni uudelleen". -- Ihminen
päättää, Jumala säätää. On tehty rynnäköitä luostareihin, mihin
naisia on houkuteltu ja laahattu. No, se on
kyllä tarpeen sekä oppiin että tapoihin nähden. Kuuliaisena hänelle, jolle hän kääntyessään
oli antautunut, heitti hän omat suunnitelmansa ja jäi Geneveen. 21). Kuten kansa, niin oli neuvostokin
häneen ihastunut. -- Ja tämä kansa tulvi sitten aamulla
kirkkoihin, joissa Kalvin ja Farel saarnasivat. Enemmistö päätti, että Kalvinin ja Farelin oli
kolmen vuorokauden kuluessa jätettävä kaupunki. Kalvin ja Farel eivät kuitenkaan
saaneet kaupunkiin tulla ja lähetystöstä huolimatta jäi kansanpäätös
voimaansa. Siellä toimi oppinut
Capito, jumaluusopin, oikeustieteen ja lääketieteen tohtori. Sieltä käsin vaikutti viisas, kaunopuheinen ja käytännöllinen
Bucer, jota Kalvin joskus on sanonut Strassburgin piispaksi. Kalvin oli Lutherin ja Zwinglin keskivälissä. "Hänen kirjoituksistaan olisi koko maailmalle oppimista", on
eräs heistä sanonut. Sellaisia olivat nämät sen
"lempeän ja säälivän äidin" palvelijat, jonka syliin oli palattava. -- Te syytätte meitä, että olemme jättäneet
kirkon. Katsokaa, miten vähässä arvossa olemme ja millaiset
elantovarat meillä on. Hän
ajatteli näkevänsä ainakin piispan asunnon. Hänen sielunsa oli irroitettu maailmasta, kuten
hänen puolisonsa vakuuttaa. -- Rukoilkaamme,
rukoilkaa kaikki puolestani." Kalvinin rukoillessa ja huokaillessa
erkani hänen henkensä. Kalvin taas Genevessä: työ, taistelu ja voitto. Kalvin
oli vielä Strassburgissa. Karkotettujen saarnaajien seuraajat olivat osaksi kykenemättömiä,
osaksi kääntymättömiä. Selvästi näkyi, että vakava siveellinen voima oli poissa. Sydän ja tunto
olivat kuitenkin Geneveen sidotut. "Tiedän, etten ole oma herrani, ja
uhraan sydämeni Jumalalle." 12; Fil. 2), kääntyi usein uhkaukseksi Jumalan vanhurskauden kautta
ja pakotukseksi inhimillisen oikeuden käden kautta. Tytär, joka oli lyönyt vanhempiaan, mestattiin. Pakolaisia ja apua
etsiviä otti hän hoitoonsa. Ja kuitenkin on kaikki, mitä hänestä lähti, merkillisen syvää ja
selvää. Tuskin ehti hän nukkua ja syödä. Siinä oli työmies. Mutta eivät kaikki. Hän
seisoi vankkana väistymättä hetkeksikään, vaikka hänen henkensä oli
usein vaarassa. Mutta tuon ajan sukukunta ei ajatellut niin. Jumala on suuri henki; mutta hän on myöskin aine, joka
on ijankaikkinen, ja yhtä hyvin voidaan sanoa: kaikki henget ovat
hän. Kalvin oli sanonut heitä
"jumalattomaksi joukkioksi, joka kaiken siveellisyyden kumoo". Tuokin Ami Perrin, joka
kerran oli Kalvinin ystävä ja yhdessä häntä takaisin toimittamassa,
oli sen saastuttama. Anteeksipyynnön sijasta syytti hän
uskonpuhdistajia hänen ja hänen isänsä maineen tahraamisesta, kuten
hän sanoi. Hän pääsi isänsä
maatilalle Bernin puolelle, missä hän oli turvassa. Yhteen aikaan heitä kadulla liikkuessaan
herjattiin, uhattiin ja viskattiin kivillä. Hän astuu neuvossaliin. "Jos minut
tahdotaan surmata, olen valmis; jos minut tahdotaan karkottaa,
olen valmis. Kalvin ja Perrin ojentavat
toisilleen kättä. "Ranskalaiset karkottavat meidät
vielä kaupungistamme", sanoivat he. "He nostavat kapinan. Kaikki olivat
jännityksissään, kirkko pakaten täysi. Berthelier ei lähestynyt pöytää. Hankkeissa
oli saada aikaan kirkossa yllätys ja verisauna. Muutamia kaatui; libertiinit
pakenivat ja jättivät kaupungin. Muutamia karkotettiin, toisia
telotettiin. Samaa ajatteli
Kalvin, joka Servetin kanssa oli ryhtynyt kirjevaihtoon. On luultu libertiinein
pidättäneen häntä, he kun luulivat hänessä tavanneensa oikean miehen
vihatun Kalvinin vastustajaksi. Esim. "Tuo jakkarakin -- on Jumala
olemus." Kaikki
ovat osana Jumalasta, hänen lahjojaan." Olet kurja, jos jatkat
sen kiroomista, mitä et ymmärrä. 13). Oppinut, hieno ja lempeä Beza oli koko
yliopiston kaunistus. Hän eli
40 vuotta Kalvinin jälkeen, ja olikin tämän varsinainen seuraaja. Viime vuosina pahentui hänen
tilansa kaikin puolin: pääkipu, jalkavaiva, leini, vatsatauti,
hengenahdistus rasittivat häntä. 26 p. huhtik. "Väliseinä",
sanoi hän hymyillen, "ei estä minua hengessä olemasta luonanne". Hän oli jo niin laiha, "että hänessä paitsi kasvoja oli
vaan henki jälellä". "Terve, paras ja uskollinen veli! Täysin tajussaan, vaikka hiljaa ja vähitellen, ilman nytkähdystä,
hän lakkasi hengittämästä. Suuri suru ja valitus oli kaupungissa. Eikä sekään
ole tarpeen, että hyväksymme kaikki mitä Kalvinin suusta ja kynästä
läksi. Niin
esim. 1, 4;
Tim. 1. 9). (Sveitsiläinen tunnustus, Artikk. 8, 9. 10.) Jälkimäinen painostaa vain merkkiä, mikä
muistuttaa ja "merkitsee" lunastusta ja sen hyviä tekoja.